Yhdessä tekeminen on mukavaa

Yhdessä tekeminen on mukavaa

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Isoa vai pientä palkkaa

Tuolla nettikeskustelujen innoittamana rupesin miettimän palkkauksia (tai onhan niitä mietitty toki aikaisemminkin)  Mulla on mietintöjä näitten ruokapalkkauksien kanssa ollut jo pitkään, koska suurin osa minun koirista ei innostu leluista. Sain kuitenkin muuan muassa ihmettelyä, jopa hieman närkästynyttä moitetta kurssilaisilta siitä kuinka isot minun palkkiot oli lumietsintä kurssilla. :D :D Todellisuudessa multa vain jäi rasiat kotiin, että olisin saanut 100g kissanruoka pateen jaettua   ja Usva tais saaha kaiken kaikkiaan 4 niitä. Kokonaisuudessaan ei siis  niin hirveästi, kun muuta ruokaa ei saanut sinä päivänä. Kuitenkin ensivaikutelmaan lumen alle menosta ja ahtaassa onkalossa maalimiehen ilmasusta normaalia suurempi palkkio istui kuin nappi silmään ja seuraavan päivänä näkyi jo intohimoinen kaivaminen ja kestävä ilmasu onkalossa ja etenkin varmuus etsinnälle. Aikaisemminkin meidän harrastusporukassa  on harrastettu isoja palkkioita, kun on pitänyt vaihtaa tunnetilaa jollekin asialle. Tämä on huomattavasti tehokkaampaa, kuin samanlaiset pikkupalkkiot aina ja joka paikassa ja toistoja toistojen perään. Jo se, että koira oppii koko ruokansa eteen tekemään asioita ja kun se osaa yhdistää koko ruoan saamisen vaadittuun tekemiseen aktivoi se koiraa huomattavasti enemmän. Yksi syy miksi meidän porukan koirat myös keskittyy nimen omaan tekemiseen eivätkä huuhaile muuta etsiessään. Palkkiot voivat olla välillä palloja tai patukoita, mutta silti viimeistään suorituksen lopuksi koira saa ruoan. Se on saalistanut maalimiestä saanut korvaavan taistelun patukalla ja saanut kantaa saalista omistajalleen ja äärimmäisenä palkkiona se on päässyt syömään, kun hommat on tehty. Koko saaliskäyttäytymisketju on täyttynyt. Jos haluan erityisesti saada jonkin asian menemään perille reenaan 2 viikkoa vain sitä yhtä asiaa. En tee hurjasti toistoja, vaan huolehdin, että ruoka tulee nimenomaisesta harjoituksesta joka päivä. Mistään muusta se ei saa ruokaa sinä aikana. Tämän olen huomannut olevan hyvin tehokasta. Valitettavasti aika moni ruoalla palkkaaja on kaavottunut niihin pikkupalkkoihin, kun unohdetaan tunnetila. Nälän ja ruokapalkkion suhde.

Ps. Myrskylle on tehty pikku sivulle tuloja ja seuraamisia aamu ruoalle ja eilen se tarjosi seuraamista ilman että minulla oli ruokaa lähimaillakaan. Seisoin olohuoneessa  ja napasahti sivulle perusasentoon, kun lähdin liikeelle seurasi aivan kiinni jalassa. Olohuoneessa pari kierrosta ja siitä vielä eteisen käytävää ovelle asti. Kontakti pysyi laskematta. :) Pari pysähtymistä välillä,  jossa istui automaattisesti. Selkeästi seuraamisesta on kehittynyt sille miellyttävä asia johon se malttaa keskittyä. Toki vasta helppoa ja häiriöttä. Tärkeintä kuitenkin minusta tässä vaiheessa oli kontaktin katkeamattomuus ja se, että Myrsky tarjosi sitä itse.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti