Usva hälyryhmä kurssilla

Viikonloppuna emäntä kurssittautui Pelastuskoiraliiton hälyryhmäkurssilla.  Usva oli käytännön harjoituksessa. Tehtävänä oli noin  kilometrin matkalla suorittaa reittietsintä ja sulkea alue, että sieltä ei ole menty poispäin. Oli meidän ensimmäinen kerta etsinnän suorittaminen liinassa ja huomasi heti kummankin kokemattomuuden liina etsinnässä. On niin paljon vaikeampaa toistuvasti lukea koiran merkkauksia, kuin vain nostaa  jälki, kun tietää  siellä olevan se yksi nostettava. Usva oli aluksi myös vähän hämillään liinan kanssa etsimisestä, mutta käytti kuitenkin nenäänsä. Vähän se kuitenkin arasteli alussa ja kyseli lupia edetä. Meillä jäi tarkistamatta yksi jälki kun unohdettiin, että voidaan edetä ainakin 50 metriä karttaan ilmoitetulta rajalta ja Usva odotti meiltä  etenemistä kiltisti ja minä en luottanut sen hienovaraiseen ilmottamiseen hajusta. Seuraavaksi laskin välillä liinasta irti että saa liikkua hieman vapaammin ja saa hieman tuttuuden tunnetta etsimiseen. Merkkas selvästi alueen sisällä olevasta hajusta, josta ilmotettiinkin johto ryhmään ja tehtävä siirrettiin alueen sisäpuolella olevalle koirapartiolle. Me jatkettiin alueen sulkemista ja noin 50 metriä ennen alueen loppua. Usva ilmotti vahvasti haukulla hajusta ja luvan kanssa päästettiin etsimään Se teki kovasti töitä,  sillä haju kierti aika lailla ympyrää.  Paikka oli aukean reunassa oleva metsä kaistale, jonka takana nousi hiekka kumpu ja   vasemmalle nousi vielä ylämäkeen. Maalimies löytyi ja ilmaisu oli tosi räväkkä. Ilmaisun lopussa paikalle tupsahti alueen keskellä etsinyt toisen partion koira tsekkaamaan tilanteen ja kun vissiin huomasi meillä olevan homma hallinnassa lähti jatkamaan hommia. :D Koirat eivät noteeranneet toisiaan.  Lopuksi harjoiteltiin esine etsintää mikä ei onnistunut ollenkaan. Alustavasti näytti siltä, että koira ei oikein tiennyt mitä se etsii ja toisekseen se ei noteerannut esinettä ainakaan, että olisin huomannut. Tosin siinä ei kuulemma ollut paljon hajua, kun se oli sankko  oli viety suoraan varastosta ulkovaatteen päällä kainalossa ja tungettu ulkosivut sitten vielä onkaloon niin että sisäpuoli oli vain näkyvissä. Ei ehkä meidän tasoinen esine-etsintä :D Lisäksi esineen jättänyt/hajustanut kulki vielä meillä matkassa. Yrittikin ilmasta sitä ihmistä. Tiiä sitten olisko hämääntynyt, kun sama haju kulki matkassa. Sai sitten pikapalauttavan hanskan hakea onnistuneesti. Täytyy testata samanlainen uudestaan ilman, että sama ihminen kulkee matkassa.


Kun jäi ylimääräistä aikaa kurssilla niin Myrskykin pääsi ettimään. Hyvällä etäisyydellä  liikkui ja nousi semmoisen 10m korkean sora kummun päälle ylhäällä lähes pysty suoraan. Alas tullessa luisteli vähän soran mukana jarrut tanassa vain ja alhaalla piti jäähä mesästämmään pomppivia kiviä hetkeksi. Sitten käskystä jatkoi etsimistä ja uudestaan kiipesi kummun päälle toiselta sivulta ja takapuolelta alas  missä sitten maalimies olikin. Pari kolme haukkua ja palkkio. Vieras paikka, vieras maalimies, 3,5 tuntia autossa odottamista ennen suoritusta lukuun ottamatta pissahyppelyä kahvitauolla. Ihan hyvin puolivuotiaalta 10 etsintä harjoitusta takana. Kurssin lopuksi ihmiset kävi ruokailemassa. Ennen sitä kuitenkin kävin tekemässä noin 100 metriä pitkän kimmurtelevan metsäjäljen, jonne laitoin joka askeleelle melkein namia,  kaksi 90 asteen kulmaa ja kannellinen ruokakuppi päässä. Jälki kerkesi vanhentua puolitoista tuntia. Nyt vauhti oli rauhallista eikä tarvinnut jarrutella. Hihna läysällä mentiin  eikä enää yrittänyt kiertää takaisin. Kulmat pähkäili nyt ihan itsenäisesti ja erkani jäljestä kulmassa noin puoli metriä-metrin verran hakien koko ajan rauhallisesti kiertäen tai eri suuntiin hakien jäljen jatkumissuuntaa. Työskenteli tosi keskittyneesti koko ajan ja eteni askel askeleelta koko jäljen. Lopussa kun purkki löytyi jäljen päässä oli  kehuista häntä ropelina, korvat mieli hyvästä pään myötäisesti ja asettui itse käskemättä maahan odottamaan purkin avaamista. Maahan menoa jäljen lopussa en ole opettanut vielä ollenkaan ja tuli semmoinen sniif hetki, että vitsi Myrskyn  mielestä  löydettiin tää yhessä ja yhessä oltiin tyytyväisiä onnistumiseen.

Kaiken kaikkiaan päivä oli hieno  ja opettavainen, mutta tuo Myrskyn jälki kyllä kruunasi päivän. 

Jälkihommat jatkuu...

Tänään Usvalle uusi 300 m pitkä jälki. Jälki kulki koulurakennuksen ympäri missä asutaan. Haastava häiriöjälkineen, 7 x 90 asteen kulma, 5 esinettä, kolme kohtaa jotka olivat haastavalla alustalla näissä kohdissa helpotin muutamalla kissanraksulla. Viisi kulmaa meni lähes päältä , kahden kulman kohdalla pyöri vähän, mutta lopulta suunta löytyi. Häiriöjälki oli oletettavasti tosi vahva ja siinä on ollut varmaan useampikin jälki, koska meni naapurin sisäänmenon edestä . Lisäksi naapurikin oli tupakalla rappusilla :) sitä piti katsoa vähän aikaa. Sitten parilla jälkikäskyllä alkoi ympyrällä ettimään. Hetken pientä vinkumista tuli ja sitten jatkettiin jäljelle. Yksi esine muovinen lääkepurkin kansi mentiin ohi päästin kouhottamaan liikaa eteenpäin, muut neljä esinettä nostettiin. Eka vaikeanalustan kohta oli vähän haahuilua (kauhea kouhotus päällä siinäkin) muutaman esineen ja rauhoitusjakson jälkeen meni vaikeanalustan kohdatkin paremmin. Jälki oli 2 tuntia vanha. Olisi tietysti voinut aloittaa vähän yksinkertaisemmalla jäljellä ja rauhallisemmalla paikalla, mutta sulat paikat kun on vielä kortilla. Tuli kuitenkin muutaman vaikean kohdan jälkeen esineen kautta vahvistus oikein tekemisestä. Sinänsä hyvä vaikea jälki. Vielä pitää rakentaa esineitten tärkeyttä. Hyvä alku kuitenkin toiseksi jäljeksi tälle keväälle ja toiseksi jäljeksi esineiden kanssa. Seuraava jälki otetaan kyllä helpolla häiriöttömällä alustalla, jotta päästään keskittymään vain esineiden vahvistamiseen.

Myrskyn eka jälki tälle keväälle

Pälviä alkaa tulla jo pihamaallekin ja innostuin tekaisemaan aamuruoalle Myrskylle noin 50 metriä pitkän jäljen kahdella lievästi kaarevalla 90 asteen kulmalla ihan pakosti, kun sula maa viettyy talon seinustan mukaisesti. Turvotettua nappulaa joka askeleella. Ohjauksen kanssa oli vähän sovittelemista. Myrsky oli paljon herkempi ohjaukselle, kuin tytöt ja alussa piti olla tarkkana sillä isompi jarrutus aiheutti väkkäräkäännöksen "ai pitää kääntyä takaisin" :) Ärsytti suunnattomasti myös alussa hihna takajalkojen välissä  (jota lenkilläkin selvitellään pois jaloista ihan omatoimisesti)  ei kuitenkaan niin paljon että olisi lopettanut jäljestämistä niin annoin olla jalkojen välissä. Pyrin pitämään ohjauksen kuitenkin mahdollisimman hellävaraisena ja en enää jarruttanut niin paljon, niin alkoi sujumaan. Lopussa sai sitten jo jarrutellakin, sillä jäljestys alkoi olla aika päämäärätietoista. Alta 10 namia jäi syömättä muuten joka nappula meni suuhun ja kuitenkin aivan jälen päällä mentiin. Häiriöitäkin oli minun vieressä kulkeva häiriöihminen ja ohi menevä auto kun oltiin tien puoleisella seinustalla ja koti pihaan kääntyessä tyttöjen metelöinti tarhassa. Parin hännän heilautuksen ja katseella huomioimisen jälkeen häiriöihminen unohtui, auton mennessä nosti hetkeksi päätään jatkoi heti jäljestystä omatoimisesti ja tyttöjen haukku samoin pieni pään nosto vain ja takaisin jäljestykseen. Nuuskuttelu oli tosi intensiivistä jopa äänekästä ja aivan maassa kiinni. Useamman kerran sain kyllä estää takaisin pyörähtelyhaluja, mutta loppupätkä meni sitten suoraan eteenpäin. Oli sen oloinen, että olis voinu jatkaa vaikka pitemmällekin. Loppusuoralla vasta päästiin hyvään rytmiin. Ootellaan että maa sulaisi ja sitten tehään jo vähän pitempi jälki.

Esineitä, tuomista, jälki

Hiphei! Eka minijälki (ei tuota sulaa maata ole vielä kauheasti) Usvalle tehty kahdella esineellä. Esineet nousi ensimmäiseksi kerraksi hyvin. Matka ihan liian lyhyt ei kerenny tasottua vire ennen seuraavaa esinettä ja toisen esineen nosto meni vähän ylikierroksilla sähläämiseksi, mutta esineet on nyt sille tärkeitä. Esineet oli limppapullon korkki ja lumella (kovalla kelkkajäljellä) valkoinen lääkepurkin korkki.

Ehkä sittenkin  yritetään sitä pelastusjäljen peruskoetta saaha läpi tänä kesänä. Itse jälki meni vauhdilla aivan jalanjälkien päällä ei ruokaa jäljellä ainoastaan esineistä palkkio.

Myrsky osaa jo tuoda erilaisia esineitä lattialta minulle käteen asti. Suuhun tarttuu niin  isot muovikupit, pehmolelut kuin metallisetkin esineet. Nyt rauhallisen hitaalla tahdilla opetellaan malttia ja pitämistä ennen luovutusta. Tuo touhutoope tuntuu oppivan toosi nopeasti, kun sillä ei ole ongelmia pitää esineitä suussaan. Kolme harjoitusta ja se ymmärtää tuo käskyn. Ei jumeta jos tipauttaa maahan vaan nostaa heti käskystä uudestaan. Se ei hevillä kyllästy. Kesän aikana yhdistetään esineisiin vielä etsi käsky. Nyt on taas niin erilainen treenattava, että täytyy kieli keskellä miettiä ettei vaadi Myrskyltä liikoja. 
Niin ja ekat haukutkin ropsahti Myrskyltä ihan vahingossa maalimiehelle.

Kehrän paimennuksia

Kehrän edistymiseen olen tosi tyytyväinen ajatellen mihin se syksyllä jäi. Varsinkin lampaiden paimentamisen edistymisestä olen todella  yllättynyt. Toki aina Kehrä on mielellään asettunut taakse työntämään ja mikäli Usva on matkassa se nousee jarruksi eteen. Aikaisemmin Kehrä on lopettanut sen vähäisemmänkin työnteon, jos Usva on matkassa. Nyt se näköjään alkaa ottamaan yhä enenmmän vastuuta harteilleen. Eikä Usvan läsnäolo enää plokkaa sen tekemistä. Ainoa häiriö välillä on, kun meikäläinen unohtaa oman paikkansa ja alan käskyttämään liikaa. Laumanluku alkaa nyt näkymään vielä selkeämmin, koska Kehrä on ruvennut tekemään töitä. Se on myös alkanut hakemaan erilaisia tapoja millä saa liikkeelle lampaat. Se omalla liikkeellään on alkanut painostamaan lampaita liikkumaan. Eikä ne oikeastaan kauheasti ryttyile sille. Porotkin liikkuu sille hyvin. Nyt alkaa näkymään pikkuhiljaa se sisäinen vahvuus, kun se alkaa samaan oman  itsevarmuutensa kohilleen. Nyt  jo lampaita käännettäessä näkyy hieman vauhtiakin Kehrän  siirtymisissä tasapainoon. Parasta tässä vielä on että se tekee sen  käskemättä. Viimeinen paimennus taippareitten jälkeen oli semmoinen taas sydäntä sulattava paimennus.Se ei höpöttele muuta, vaikka sen paimennus on ajoittain hyvinkin vähäeleistä. Vaikka se onkin väsynyt,  se ei lopeta töitä kesken. Silmät kiinni lumpsahteli tauolla kun lampaat söi pälviltä ruokaa ja talon koira Sora otti päävastuun lauman kasassa pysymisestä.Kehrä oli jo vähän väsynyt  (mie olin tilkuttanu melkein puoli tuntia ensin sille liikaa) vaikka se yksin toi koko ajan kaikki lampaat ja sitten lähettiin Minnan kanssa vielä pitemmälle kuljetukselle. Takaisin kun lähdettiin viemään lampaat, niin heti vain töihin. Mitä tästä opimma koirat kehittyy ja vahvistuu ja tekkee töitä siitäkin huolimatta joskus vaikka ohjaajat on ihan pöljiä.

Kehrä paimentaa poroja
https://www.youtube.com/watch?v=lXXvJtHdlcM

Kehrä ja muita kasvatteja  lampailla

https://www.youtube.com/watch?v=cidcIi80cj4

Kevään viimeiset poropaimennukset

Huihai! Nyt on kyllä luvattoman pitkä aika edellisistä päivityksistä. Paimennuksia varsinkin on ollut jo useampia. Jotensakin Myrsky-pennun tuleminen  loppusyksystä on ollut aivan mainio ikä tottua laumapaineeseen ja myöskin oppia että sieltä tulee sitä painetta, jos menet liian lähelle. Raanumajoilla tuli todistettua, että hengailu on kannattanut. Yhytettiin aamutuimaan porotokka joka kulki tiensuuntaisesti ensin vasemmalla puolella ja sitten ylitti tien meidän edestä noin 50 metrin päästä ja jäivät oikealle puolelle metsikköön. Koirat olivat  tarkkaavaisia ja  seurasivat koko ajan missä lauma menee. Kehrä ja Usva olivat hihnassa ja Myrsky vapaana. Muutama   rauhoittava kielto  ja yksi lähemmäksi pyyntö riitti, kun meinasi kiihtyä liikaa. Sitten vain jatkettiin samaan suuntaan kuin porotkin. Kukaan koirista ei päästänyt sanaakaan. Tuijottelua aiheutti varsinkin porojen tien ylitys mikä oli aikamoista spurttailua. Silti koirat olivat hallinnassa Tytötkin vaikka olivat hihnassa olivat pienellä sanomisella hihnat löysänä ja lopulta kun vauhdikas  tienylitys vain jatkui alkoivat tytöt rauhoittelemaan poroja nuuskimalla maata ja kääntymällä sivuittain poroja nähden. Myrsky kulki koko ajan vähän minun edellä. Se selkeästi oli koko ajan kiinnostunut poroista. Jotain signaaleja ne onnistuivat antamaan poroille, koska siirtyilivät hyvin rauhalliseen tahtiiin alta pois, kun tultiin takaisin tietä pitkin porojen ohi. Tuli hyvä tunne että vaikka tuo pentu on aika vauhdikas ja jokseenkin itsepäinenkin voi siihen kuitenkin luottaa.

Samoin olen myös huomannut että vaikka Saajomannussa on leikkikavereita niin kesken leikkien sen pitää mennä monta kertaa tarkistammaan vapaana pihalla kulkevat vaatimet. Aijassa olevat hirvaat kun käytiin ruokkimassa ja hengailivat siellä kaikki koirat, niin siellä Myrskykin vain leikki.  

Hitsi täälläkin on näitä

Poroja vain tuli ja tuli lissää

Tässä vähän meinas innostua liikaa. Pelkkä rauhallinen käsky tulla lähemmäs riitti

Tien ylitys oli aika vauhdikas koirat jännittyivät  mutta olivat hiljaa jalopuksi alkoivat rauhoittelemaan poroja

Sinne se viimeinenkin meni 

Minä tässä mukamas kuljettelen <3

Takaisin tullessa päästiin jo näin lähelle poroja 

Muuten se on ihan täys hömelö. No niin näempä tuossa hirvasaidan portin ulkopuolella koiran  eikun spurtti hirvaiden kaulan alta portille kattomaan ketä siellä on. Hirvaatkaan ei onneksi kerenneet tajuta mitä tapahtui. Sitten pihalla peruutellaan autolla, niin eikun auton perän taakse haistelemaan totta se nyt meikäläistä väistää tuo auto :P Pyry on ilmeisesti periyttänyt oman tyhmänrohkeutensa ainakin tähän pentuun

Esine etsintää

Viime syksynä alettiin jo vähän Usvan kanssa harjoittelemaan esine-etsintää. Aloitettiin mukavista esineistä ja ruokapalkalla. Nouto on jo opetetttu aikaisemmin. Usva siis noutaa esineet. Aluksi aloitin esineitä heittämällä, niin kuin olisi noudosta kysymys.Esineet oli palloksi pyöritelyjä sukkia tai leluja. Sitten kävin laittamassa esineet nurmikolle valmiiksi. Aluksi esineissä oli sisällä ruokaa, jotta kiinnostus olisi alussa suuri esineisiin. Kinder munien sisällä olevat muovimunat  toimii tähän tarkoitukseen erittäin hyvin :) Alun perin Usva ei ole tykännyt esineiden suuhun ottamisista yhtään. Muovimunat olivat kuitenkin sen verran pineisä ja napakoita että Usva ei saanu niitä itse ihna hetiauki ja kerkesin pyytämään sen aina luokse jossa avasin namit sille. Samalla vahvistu esineet tuominen minulle. Talven aikana on pari kertaa reenattu erilaisia esineitä. kuten kovia muoviputkia, avainnippuja, harjoja yms.  Nyt otin sisällä pienempiä esineitä ja hieman epämiellyttäviltä suuhun tuntuvia. Aloiten reenin jo eilen etsittämällä sukkapalloja olkkarissa jotta alkais muistuttelemaan reeniä mukavalla esineellä. Tänään ensin aloitin sukkapallolla ja sitten seuraavaksi noin 6 cm pitkä ompelukoneen  ruuvimeisseli ja noin 4 cm pitkä pikkurillin paksuinen metallijousi. Molemmat yllätyksekseni tuli vain pientä epäröintiä suuhun ottamisessa ruuvimeisselillä lukuunotttamatta vauhdikkaasti. palkkioksi oli varattu erityisherkku näille vaikeimmille esineille.Vire oli hyvä kuitenkin, vaikka epäröintiä oli vähän suuhun ottamisessa. Varmuutta vielä voisi olla tuomisessa ettei, niin hanakasti pudottaisi palkkion toivosssa esinettä. nyt on kuitenkin alussa keskitytty esineiden hakemisesta tekemään positiivinen juttu ja siinä ollaan nyt onnistuttu. Nyt sitten odotellaan, että saataisiin tuota lunta pois ja päästäisiin viemään tätä esine intoa jäljelle myös. Ehkä me kuitenkin käydään vielä se jälki koe ennen virta-testiä.