Yhdessä tekeminen on mukavaa

Yhdessä tekeminen on mukavaa

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Usva hälyryhmä kurssilla

Viikonloppuna emäntä kurssittautui Pelastuskoiraliiton hälyryhmäkurssilla.  Usva oli käytännön harjoituksessa. Tehtävänä oli noin  kilometrin matkalla suorittaa reittietsintä ja sulkea alue, että sieltä ei ole menty poispäin. Oli meidän ensimmäinen kerta etsinnän suorittaminen liinassa ja huomasi heti kummankin kokemattomuuden liina etsinnässä. On niin paljon vaikeampaa toistuvasti lukea koiran merkkauksia, kuin vain nostaa  jälki, kun tietää  siellä olevan se yksi nostettava. Usva oli aluksi myös vähän hämillään liinan kanssa etsimisestä, mutta käytti kuitenkin nenäänsä. Vähän se kuitenkin arasteli alussa ja kyseli lupia edetä. Meillä jäi tarkistamatta yksi jälki kun unohdettiin, että voidaan edetä ainakin 50 metriä karttaan ilmoitetulta rajalta ja Usva odotti meiltä  etenemistä kiltisti ja minä en luottanut sen hienovaraiseen ilmottamiseen hajusta. Seuraavaksi laskin välillä liinasta irti että saa liikkua hieman vapaammin ja saa hieman tuttuuden tunnetta etsimiseen. Merkkas selvästi alueen sisällä olevasta hajusta, josta ilmotettiinkin johto ryhmään ja tehtävä siirrettiin alueen sisäpuolella olevalle koirapartiolle. Me jatkettiin alueen sulkemista ja noin 50 metriä ennen alueen loppua. Usva ilmotti vahvasti haukulla hajusta ja luvan kanssa päästettiin etsimään Se teki kovasti töitä,  sillä haju kierti aika lailla ympyrää.  Paikka oli aukean reunassa oleva metsä kaistale, jonka takana nousi hiekka kumpu ja   vasemmalle nousi vielä ylämäkeen. Maalimies löytyi ja ilmaisu oli tosi räväkkä. Ilmaisun lopussa paikalle tupsahti alueen keskellä etsinyt toisen partion koira tsekkaamaan tilanteen ja kun vissiin huomasi meillä olevan homma hallinnassa lähti jatkamaan hommia. :D Koirat eivät noteeranneet toisiaan.  Lopuksi harjoiteltiin esine etsintää mikä ei onnistunut ollenkaan. Alustavasti näytti siltä, että koira ei oikein tiennyt mitä se etsii ja toisekseen se ei noteerannut esinettä ainakaan, että olisin huomannut. Tosin siinä ei kuulemma ollut paljon hajua, kun se oli sankko  oli viety suoraan varastosta ulkovaatteen päällä kainalossa ja tungettu ulkosivut sitten vielä onkaloon niin että sisäpuoli oli vain näkyvissä. Ei ehkä meidän tasoinen esine-etsintä :D Lisäksi esineen jättänyt/hajustanut kulki vielä meillä matkassa. Yrittikin ilmasta sitä ihmistä. Tiiä sitten olisko hämääntynyt, kun sama haju kulki matkassa. Sai sitten pikapalauttavan hanskan hakea onnistuneesti. Täytyy testata samanlainen uudestaan ilman, että sama ihminen kulkee matkassa.


Kun jäi ylimääräistä aikaa kurssilla niin Myrskykin pääsi ettimään. Hyvällä etäisyydellä  liikkui ja nousi semmoisen 10m korkean sora kummun päälle ylhäällä lähes pysty suoraan. Alas tullessa luisteli vähän soran mukana jarrut tanassa vain ja alhaalla piti jäähä mesästämmään pomppivia kiviä hetkeksi. Sitten käskystä jatkoi etsimistä ja uudestaan kiipesi kummun päälle toiselta sivulta ja takapuolelta alas  missä sitten maalimies olikin. Pari kolme haukkua ja palkkio. Vieras paikka, vieras maalimies, 3,5 tuntia autossa odottamista ennen suoritusta lukuun ottamatta pissahyppelyä kahvitauolla. Ihan hyvin puolivuotiaalta 10 etsintä harjoitusta takana. Kurssin lopuksi ihmiset kävi ruokailemassa. Ennen sitä kuitenkin kävin tekemässä noin 100 metriä pitkän kimmurtelevan metsäjäljen, jonne laitoin joka askeleelle melkein namia,  kaksi 90 asteen kulmaa ja kannellinen ruokakuppi päässä. Jälki kerkesi vanhentua puolitoista tuntia. Nyt vauhti oli rauhallista eikä tarvinnut jarrutella. Hihna läysällä mentiin  eikä enää yrittänyt kiertää takaisin. Kulmat pähkäili nyt ihan itsenäisesti ja erkani jäljestä kulmassa noin puoli metriä-metrin verran hakien koko ajan rauhallisesti kiertäen tai eri suuntiin hakien jäljen jatkumissuuntaa. Työskenteli tosi keskittyneesti koko ajan ja eteni askel askeleelta koko jäljen. Lopussa kun purkki löytyi jäljen päässä oli  kehuista häntä ropelina, korvat mieli hyvästä pään myötäisesti ja asettui itse käskemättä maahan odottamaan purkin avaamista. Maahan menoa jäljen lopussa en ole opettanut vielä ollenkaan ja tuli semmoinen sniif hetki, että vitsi Myrskyn  mielestä  löydettiin tää yhessä ja yhessä oltiin tyytyväisiä onnistumiseen.

Kaiken kaikkiaan päivä oli hieno  ja opettavainen, mutta tuo Myrskyn jälki kyllä kruunasi päivän. 

torstai 23. huhtikuuta 2015

Jälkihommat jatkuu...

Tänään Usvalle uusi 300 m pitkä jälki. Jälki kulki koulurakennuksen ympäri missä asutaan. Haastava häiriöjälkineen, 7 x 90 asteen kulma, 5 esinettä, kolme kohtaa jotka olivat haastavalla alustalla näissä kohdissa helpotin muutamalla kissanraksulla. Viisi kulmaa meni lähes päältä , kahden kulman kohdalla pyöri vähän, mutta lopulta suunta löytyi. Häiriöjälki oli oletettavasti tosi vahva ja siinä on ollut varmaan useampikin jälki, koska meni naapurin sisäänmenon edestä . Lisäksi naapurikin oli tupakalla rappusilla :) sitä piti katsoa vähän aikaa. Sitten parilla jälkikäskyllä alkoi ympyrällä ettimään. Hetken pientä vinkumista tuli ja sitten jatkettiin jäljelle. Yksi esine muovinen lääkepurkin kansi mentiin ohi päästin kouhottamaan liikaa eteenpäin, muut neljä esinettä nostettiin. Eka vaikeanalustan kohta oli vähän haahuilua (kauhea kouhotus päällä siinäkin) muutaman esineen ja rauhoitusjakson jälkeen meni vaikeanalustan kohdatkin paremmin. Jälki oli 2 tuntia vanha. Olisi tietysti voinut aloittaa vähän yksinkertaisemmalla jäljellä ja rauhallisemmalla paikalla, mutta sulat paikat kun on vielä kortilla. Tuli kuitenkin muutaman vaikean kohdan jälkeen esineen kautta vahvistus oikein tekemisestä. Sinänsä hyvä vaikea jälki. Vielä pitää rakentaa esineitten tärkeyttä. Hyvä alku kuitenkin toiseksi jäljeksi tälle keväälle ja toiseksi jäljeksi esineiden kanssa. Seuraava jälki otetaan kyllä helpolla häiriöttömällä alustalla, jotta päästään keskittymään vain esineiden vahvistamiseen.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Myrskyn eka jälki tälle keväälle

Pälviä alkaa tulla jo pihamaallekin ja innostuin tekaisemaan aamuruoalle Myrskylle noin 50 metriä pitkän jäljen kahdella lievästi kaarevalla 90 asteen kulmalla ihan pakosti, kun sula maa viettyy talon seinustan mukaisesti. Turvotettua nappulaa joka askeleella. Ohjauksen kanssa oli vähän sovittelemista. Myrsky oli paljon herkempi ohjaukselle, kuin tytöt ja alussa piti olla tarkkana sillä isompi jarrutus aiheutti väkkäräkäännöksen "ai pitää kääntyä takaisin" :) Ärsytti suunnattomasti myös alussa hihna takajalkojen välissä  (jota lenkilläkin selvitellään pois jaloista ihan omatoimisesti)  ei kuitenkaan niin paljon että olisi lopettanut jäljestämistä niin annoin olla jalkojen välissä. Pyrin pitämään ohjauksen kuitenkin mahdollisimman hellävaraisena ja en enää jarruttanut niin paljon, niin alkoi sujumaan. Lopussa sai sitten jo jarrutellakin, sillä jäljestys alkoi olla aika päämäärätietoista. Alta 10 namia jäi syömättä muuten joka nappula meni suuhun ja kuitenkin aivan jälen päällä mentiin. Häiriöitäkin oli minun vieressä kulkeva häiriöihminen ja ohi menevä auto kun oltiin tien puoleisella seinustalla ja koti pihaan kääntyessä tyttöjen metelöinti tarhassa. Parin hännän heilautuksen ja katseella huomioimisen jälkeen häiriöihminen unohtui, auton mennessä nosti hetkeksi päätään jatkoi heti jäljestystä omatoimisesti ja tyttöjen haukku samoin pieni pään nosto vain ja takaisin jäljestykseen. Nuuskuttelu oli tosi intensiivistä jopa äänekästä ja aivan maassa kiinni. Useamman kerran sain kyllä estää takaisin pyörähtelyhaluja, mutta loppupätkä meni sitten suoraan eteenpäin. Oli sen oloinen, että olis voinu jatkaa vaikka pitemmällekin. Loppusuoralla vasta päästiin hyvään rytmiin. Ootellaan että maa sulaisi ja sitten tehään jo vähän pitempi jälki.

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Esineitä, tuomista, jälki

Hiphei! Eka minijälki (ei tuota sulaa maata ole vielä kauheasti) Usvalle tehty kahdella esineellä. Esineet nousi ensimmäiseksi kerraksi hyvin. Matka ihan liian lyhyt ei kerenny tasottua vire ennen seuraavaa esinettä ja toisen esineen nosto meni vähän ylikierroksilla sähläämiseksi, mutta esineet on nyt sille tärkeitä. Esineet oli limppapullon korkki ja lumella (kovalla kelkkajäljellä) valkoinen lääkepurkin korkki.

Ehkä sittenkin  yritetään sitä pelastusjäljen peruskoetta saaha läpi tänä kesänä. Itse jälki meni vauhdilla aivan jalanjälkien päällä ei ruokaa jäljellä ainoastaan esineistä palkkio.

Myrsky osaa jo tuoda erilaisia esineitä lattialta minulle käteen asti. Suuhun tarttuu niin  isot muovikupit, pehmolelut kuin metallisetkin esineet. Nyt rauhallisen hitaalla tahdilla opetellaan malttia ja pitämistä ennen luovutusta. Tuo touhutoope tuntuu oppivan toosi nopeasti, kun sillä ei ole ongelmia pitää esineitä suussaan. Kolme harjoitusta ja se ymmärtää tuo käskyn. Ei jumeta jos tipauttaa maahan vaan nostaa heti käskystä uudestaan. Se ei hevillä kyllästy. Kesän aikana yhdistetään esineisiin vielä etsi käsky. Nyt on taas niin erilainen treenattava, että täytyy kieli keskellä miettiä ettei vaadi Myrskyltä liikoja. 
Niin ja ekat haukutkin ropsahti Myrskyltä ihan vahingossa maalimiehelle.

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Kehrän paimennuksia

Kehrän edistymiseen olen tosi tyytyväinen ajatellen mihin se syksyllä jäi. Varsinkin lampaiden paimentamisen edistymisestä olen todella  yllättynyt. Toki aina Kehrä on mielellään asettunut taakse työntämään ja mikäli Usva on matkassa se nousee jarruksi eteen. Aikaisemmin Kehrä on lopettanut sen vähäisemmänkin työnteon, jos Usva on matkassa. Nyt se näköjään alkaa ottamaan yhä enenmmän vastuuta harteilleen. Eikä Usvan läsnäolo enää plokkaa sen tekemistä. Ainoa häiriö välillä on, kun meikäläinen unohtaa oman paikkansa ja alan käskyttämään liikaa. Laumanluku alkaa nyt näkymään vielä selkeämmin, koska Kehrä on ruvennut tekemään töitä. Se on myös alkanut hakemaan erilaisia tapoja millä saa liikkeelle lampaat. Se omalla liikkeellään on alkanut painostamaan lampaita liikkumaan. Eikä ne oikeastaan kauheasti ryttyile sille. Porotkin liikkuu sille hyvin. Nyt alkaa näkymään pikkuhiljaa se sisäinen vahvuus, kun se alkaa samaan oman  itsevarmuutensa kohilleen. Nyt  jo lampaita käännettäessä näkyy hieman vauhtiakin Kehrän  siirtymisissä tasapainoon. Parasta tässä vielä on että se tekee sen  käskemättä. Viimeinen paimennus taippareitten jälkeen oli semmoinen taas sydäntä sulattava paimennus.Se ei höpöttele muuta, vaikka sen paimennus on ajoittain hyvinkin vähäeleistä. Vaikka se onkin väsynyt,  se ei lopeta töitä kesken. Silmät kiinni lumpsahteli tauolla kun lampaat söi pälviltä ruokaa ja talon koira Sora otti päävastuun lauman kasassa pysymisestä.Kehrä oli jo vähän väsynyt  (mie olin tilkuttanu melkein puoli tuntia ensin sille liikaa) vaikka se yksin toi koko ajan kaikki lampaat ja sitten lähettiin Minnan kanssa vielä pitemmälle kuljetukselle. Takaisin kun lähdettiin viemään lampaat, niin heti vain töihin. Mitä tästä opimma koirat kehittyy ja vahvistuu ja tekkee töitä siitäkin huolimatta joskus vaikka ohjaajat on ihan pöljiä.

Kehrä paimentaa poroja
https://www.youtube.com/watch?v=lXXvJtHdlcM

Kehrä ja muita kasvatteja  lampailla

https://www.youtube.com/watch?v=cidcIi80cj4

Kevään viimeiset poropaimennukset

Huihai! Nyt on kyllä luvattoman pitkä aika edellisistä päivityksistä. Paimennuksia varsinkin on ollut jo useampia. Jotensakin Myrsky-pennun tuleminen  loppusyksystä on ollut aivan mainio ikä tottua laumapaineeseen ja myöskin oppia että sieltä tulee sitä painetta, jos menet liian lähelle. Raanumajoilla tuli todistettua, että hengailu on kannattanut. Yhytettiin aamutuimaan porotokka joka kulki tiensuuntaisesti ensin vasemmalla puolella ja sitten ylitti tien meidän edestä noin 50 metrin päästä ja jäivät oikealle puolelle metsikköön. Koirat olivat  tarkkaavaisia ja  seurasivat koko ajan missä lauma menee. Kehrä ja Usva olivat hihnassa ja Myrsky vapaana. Muutama   rauhoittava kielto  ja yksi lähemmäksi pyyntö riitti, kun meinasi kiihtyä liikaa. Sitten vain jatkettiin samaan suuntaan kuin porotkin. Kukaan koirista ei päästänyt sanaakaan. Tuijottelua aiheutti varsinkin porojen tien ylitys mikä oli aikamoista spurttailua. Silti koirat olivat hallinnassa Tytötkin vaikka olivat hihnassa olivat pienellä sanomisella hihnat löysänä ja lopulta kun vauhdikas  tienylitys vain jatkui alkoivat tytöt rauhoittelemaan poroja nuuskimalla maata ja kääntymällä sivuittain poroja nähden. Myrsky kulki koko ajan vähän minun edellä. Se selkeästi oli koko ajan kiinnostunut poroista. Jotain signaaleja ne onnistuivat antamaan poroille, koska siirtyilivät hyvin rauhalliseen tahtiiin alta pois, kun tultiin takaisin tietä pitkin porojen ohi. Tuli hyvä tunne että vaikka tuo pentu on aika vauhdikas ja jokseenkin itsepäinenkin voi siihen kuitenkin luottaa.

Samoin olen myös huomannut että vaikka Saajomannussa on leikkikavereita niin kesken leikkien sen pitää mennä monta kertaa tarkistammaan vapaana pihalla kulkevat vaatimet. Aijassa olevat hirvaat kun käytiin ruokkimassa ja hengailivat siellä kaikki koirat, niin siellä Myrskykin vain leikki.  

Hitsi täälläkin on näitä


Poroja vain tuli ja tuli lissää

Tässä vähän meinas innostua liikaa. Pelkkä rauhallinen käsky tulla lähemmäs riitti

Tien ylitys oli aika vauhdikas koirat jännittyivät  mutta olivat hiljaa jalopuksi alkoivat rauhoittelemaan poroja

Sinne se viimeinenkin meni 

Minä tässä mukamas kuljettelen <3


Takaisin tullessa päästiin jo näin lähelle poroja 

Muuten se on ihan täys hömelö. No niin näempä tuossa hirvasaidan portin ulkopuolella koiran  eikun spurtti hirvaiden kaulan alta portille kattomaan ketä siellä on. Hirvaatkaan ei onneksi kerenneet tajuta mitä tapahtui. Sitten pihalla peruutellaan autolla, niin eikun auton perän taakse haistelemaan totta se nyt meikäläistä väistää tuo auto :P Pyry on ilmeisesti periyttänyt oman tyhmänrohkeutensa ainakin tähän pentuun

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Esine etsintää

Viime syksynä alettiin jo vähän Usvan kanssa harjoittelemaan esine-etsintää. Aloitettiin mukavista esineistä ja ruokapalkalla. Nouto on jo opetetttu aikaisemmin. Usva siis noutaa esineet. Aluksi aloitin esineitä heittämällä, niin kuin olisi noudosta kysymys.Esineet oli palloksi pyöritelyjä sukkia tai leluja. Sitten kävin laittamassa esineet nurmikolle valmiiksi. Aluksi esineissä oli sisällä ruokaa, jotta kiinnostus olisi alussa suuri esineisiin. Kinder munien sisällä olevat muovimunat  toimii tähän tarkoitukseen erittäin hyvin :) Alun perin Usva ei ole tykännyt esineiden suuhun ottamisista yhtään. Muovimunat olivat kuitenkin sen verran pineisä ja napakoita että Usva ei saanu niitä itse ihna hetiauki ja kerkesin pyytämään sen aina luokse jossa avasin namit sille. Samalla vahvistu esineet tuominen minulle. Talven aikana on pari kertaa reenattu erilaisia esineitä. kuten kovia muoviputkia, avainnippuja, harjoja yms.  Nyt otin sisällä pienempiä esineitä ja hieman epämiellyttäviltä suuhun tuntuvia. Aloiten reenin jo eilen etsittämällä sukkapalloja olkkarissa jotta alkais muistuttelemaan reeniä mukavalla esineellä. Tänään ensin aloitin sukkapallolla ja sitten seuraavaksi noin 6 cm pitkä ompelukoneen  ruuvimeisseli ja noin 4 cm pitkä pikkurillin paksuinen metallijousi. Molemmat yllätyksekseni tuli vain pientä epäröintiä suuhun ottamisessa ruuvimeisselillä lukuunotttamatta vauhdikkaasti. palkkioksi oli varattu erityisherkku näille vaikeimmille esineille.Vire oli hyvä kuitenkin, vaikka epäröintiä oli vähän suuhun ottamisessa. Varmuutta vielä voisi olla tuomisessa ettei, niin hanakasti pudottaisi palkkion toivosssa esinettä. nyt on kuitenkin alussa keskitytty esineiden hakemisesta tekemään positiivinen juttu ja siinä ollaan nyt onnistuttu. Nyt sitten odotellaan, että saataisiin tuota lunta pois ja päästäisiin viemään tätä esine intoa jäljelle myös. Ehkä me kuitenkin käydään vielä se jälki koe ennen virta-testiä.

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Myrskyn itsenäistymismerkkejä

No niin puoli vuotta tuli täyteen Myrskyllä. Nyt alkaa pikku hiljaa näkyä se toimintakyky ja itsenäisyys. Herra alkaa jo ajoittain pistäytyä hieman kauempana laumasta, kun ollaan lenkeillä. Eilen myös vähän kokeiltiin jäältä kotiin tullessa, että mitä tapahtuu, jos en kuuntelekkaan "tänne" käskyä. Oltiin lähempänä kotia melkein rannassa. Myrsky ensin vain meni, kun kielsin ja kuttuin. Kääntyi vähän kuin kattomaan, että jaa mitäs nyt ämmä meinaat :D  Muu lauma käveli minun takana. Käännyin sitten toiseen suuntaan ja vapautin muun lauman leikkimään samalla. Sillä pikkuherra pällisteli hetken ja tuli sitten  kuin tuulispää. Käskin muut koirat takaisin taakse kävelemään , käännyin takaisin rantaan päin ja keskityin sitten pitämään myrskyn takana. Muutama painostava ele Myrskyn eteen ja napakka kielto samalla, kun yritti vähänkään nousta takapuolelta. Tämä näytti tehoavan ja muun lauman käytös ja etenkin niiden reaktio kieltoihin, joita jouduin Myrskyllä antamaan vielä varmaan vahvisti. Loppumatkan käveli aivan  takana ja odotti nätisti kunnes auton lunkka avataan ja pääsi autoon. Auto oli minulla kotirannassa (noin100 m rannasta koti ovelle) vain koska en halunnu ylitellä tuota pikkutietä 6 koiran kanssa. On paljon helpompaa veidä ne autolla rantaan.

Tällä kertaa kuitenkin laumalta mallioppiminen oli hyvästä ja lauman koko suhteessa yksin olemiseen oli selkeästi myös vahvistavana tekijänä  Nyt on alettava kuitenkin  enemmän viemään Myrskyä yksin lenkille. Sen on opittava kulkemaan minun kanssa vaikka laumaa ei olekkaan. Vielä kuitenkin Myrsky jää odottelemaan minua ja kattomaan perään kun isommat koirat juoksevat kauemmaksi. Näyttää kuitenkin siltä että, kun ollaan kauempana kotia se vielä ennemmin kiinnittyny minuun, kuin muihin koiriin. Nyt myös näkyy välillä aikamoista dominointi yrityksiä leikeissä ja varsinkin Kehrää se painostaa. Kehrä on joutunut näyttämään muutaman kerran kaapin paikan sille. 

Jollain tavoin samaa tapahtuu myös Usvan ja Kehrän välillä. Kehrä ei yleensä dominoi niinkään suoraan, mutta se tunkee väkisin iholle vaikka toinen ei haluaisikaan. Lenkillä ollessa se on kuitenkin suoraviivaisempi ja juoksee välillä päin usvaa tarkoituksella ja ärsyttää tahallaan. Viimeksi eilen oli sellainen toistuva pullistelu tilanne joka sitten lopulta loppui siihen kun Usva antoi "äidillisen" palautteen. Enää myöskään vaaniessa toisiaan Kehrä ei rauhottele loppuvaiheessa ja se kykenee tekemään jo suoraviivaisen hyökkäyksen äitiään kohtaan. Tässä on nyt selkeästi menossa aikuistumisvaihe Kehrällä ja mielenkiintoista seurata miten tämä kehittyy.  Kuitenkin ei ole "pikkuinen hiljainen mussukka" Kehrä ihan helposti alistettavissa.Näyttäisi olevan aika tiukka pakkaus, jopa äitiään kohtaan. Eikä anna hevillä periksi. Tämä kasvaminen ja itsetunnon nousu on näkyny myös siellä paimennuksessa. Kehrän kehittyminen on ollut aika hidasta se näyttäisi nyt vasta alkavan "nousemaan jaloilleen"

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Isoa vai pientä palkkaa

Tuolla nettikeskustelujen innoittamana rupesin miettimän palkkauksia (tai onhan niitä mietitty toki aikaisemminkin)  Mulla on mietintöjä näitten ruokapalkkauksien kanssa ollut jo pitkään, koska suurin osa minun koirista ei innostu leluista. Sain kuitenkin muuan muassa ihmettelyä, jopa hieman närkästynyttä moitetta kurssilaisilta siitä kuinka isot minun palkkiot oli lumietsintä kurssilla. :D :D Todellisuudessa multa vain jäi rasiat kotiin, että olisin saanut 100g kissanruoka pateen jaettua   ja Usva tais saaha kaiken kaikkiaan 4 niitä. Kokonaisuudessaan ei siis  niin hirveästi, kun muuta ruokaa ei saanut sinä päivänä. Kuitenkin ensivaikutelmaan lumen alle menosta ja ahtaassa onkalossa maalimiehen ilmasusta normaalia suurempi palkkio istui kuin nappi silmään ja seuraavan päivänä näkyi jo intohimoinen kaivaminen ja kestävä ilmasu onkalossa ja etenkin varmuus etsinnälle. Aikaisemminkin meidän harrastusporukassa  on harrastettu isoja palkkioita, kun on pitänyt vaihtaa tunnetilaa jollekin asialle. Tämä on huomattavasti tehokkaampaa, kuin samanlaiset pikkupalkkiot aina ja joka paikassa ja toistoja toistojen perään. Jo se, että koira oppii koko ruokansa eteen tekemään asioita ja kun se osaa yhdistää koko ruoan saamisen vaadittuun tekemiseen aktivoi se koiraa huomattavasti enemmän. Yksi syy miksi meidän porukan koirat myös keskittyy nimen omaan tekemiseen eivätkä huuhaile muuta etsiessään. Palkkiot voivat olla välillä palloja tai patukoita, mutta silti viimeistään suorituksen lopuksi koira saa ruoan. Se on saalistanut maalimiestä saanut korvaavan taistelun patukalla ja saanut kantaa saalista omistajalleen ja äärimmäisenä palkkiona se on päässyt syömään, kun hommat on tehty. Koko saaliskäyttäytymisketju on täyttynyt. Jos haluan erityisesti saada jonkin asian menemään perille reenaan 2 viikkoa vain sitä yhtä asiaa. En tee hurjasti toistoja, vaan huolehdin, että ruoka tulee nimenomaisesta harjoituksesta joka päivä. Mistään muusta se ei saa ruokaa sinä aikana. Tämän olen huomannut olevan hyvin tehokasta. Valitettavasti aika moni ruoalla palkkaaja on kaavottunut niihin pikkupalkkoihin, kun unohdetaan tunnetila. Nälän ja ruokapalkkion suhde.

Ps. Myrskylle on tehty pikku sivulle tuloja ja seuraamisia aamu ruoalle ja eilen se tarjosi seuraamista ilman että minulla oli ruokaa lähimaillakaan. Seisoin olohuoneessa  ja napasahti sivulle perusasentoon, kun lähdin liikeelle seurasi aivan kiinni jalassa. Olohuoneessa pari kierrosta ja siitä vielä eteisen käytävää ovelle asti. Kontakti pysyi laskematta. :) Pari pysähtymistä välillä,  jossa istui automaattisesti. Selkeästi seuraamisesta on kehittynyt sille miellyttävä asia johon se malttaa keskittyä. Toki vasta helppoa ja häiriöttä. Tärkeintä kuitenkin minusta tässä vaiheessa oli kontaktin katkeamattomuus ja se, että Myrsky tarjosi sitä itse.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Kyläkävelyä Myrskyn kanssa

Käytiin sitten Muonion kylällä  asioilla. Juteltiin torikauppiaan kanssa ja Myrsky ihmetteli lammastaljoja.  Varovasti haisteli, mutta ei muuten ihmeempää reaktiota. Kovassa tuulessa heiluvat paidat ja housut ensin vähän jännitti. Korvat oli luimussa  ja teki pari pientä väistöliikettä aluksi. Vähän aikaa kun käveltiin vaaterekkien välissä tottui niihinkin.  Sitten kohdattiin tien toisella puolella oleva koira joka vähän haukkuikin. Katsoi ensin ja siirtyi sitten katsomaan minua, kun pyysin. Kulki hihna löysällä. Vähän kiristyi kun tultiin lähemmäs ja koira haukkui uudestaan. Myrsky haukahti hiljaa kerran, mutta kehoituksesta jätti koiran ja lähti itse minun matkaan :) Vauhikkaasti ohi meneviä takaa tulevia autoja se aluksi ekalla kerralla väisteli ja jännitti nyt nekin menee ihan ok. Katsoo kyllä hetken että pitääkö väistää, mutta ei jännitä enää. Vastaantulevat  ihmiset  päästään ohi sillä kun vain sanon että tännepäin ja Myrsky löysyttää itse hihnan. Hajujen perässä se pukkaa vielä ajoittain vetämään, mutta pitkiä pätkiä malttaa jo olla vetämättä.  Eikä vetäminen ole kovinkaan kovaa.
Tämä oli Myrskyllä vasta kolmas kyläkävely. Aika laiskasti ollaan käyty ihmisten ilmoilla. Se kun vaatii aina ajamista jonnekin  meiltä.  Oikein hyvällä mallilla kuitenkin ollaan harjoituksien vähäisyyttä ajatellen.


.

torstai 12. maaliskuuta 2015

10.3 Poropaimennusleiri

 10.3  olin poropaimennusleirillä
Mukana oli Kehrä, Myrsky ja poikani koira Utuniityn Aapo.
Nyt on Kehrällä alkanut kehittyä kyky sietää laumapainetta ja se kykenee siihen vastaamaankin jo jonkin verran.  Hienosti se kuljetti lampaita ja sitä nyt ensimmäisiä kertoja pystyi käskyttämään hakemaan kaikki. Jarruna olemaan se ei oikein miellään ala etenkin, kun veto on kova navetan lähellä. Silloin paine käy liian kovaksi. Sivuille se kuitenkin nousee plokkaamaan ja kauempana välillä käy  edessäkin.  Kuitenkin se tekee nyt koko ajan töitä. Sen myös huomasi siitä, että se ei enää jaksanu loppuhengailuissa ruokinnan aikana leikkiä ollenkaan muiden kanssa. Se vain makoili kieppinä minun jaloksissa. Oli siis tosi väsynyt.  :D Poroilla se liikkui taas mukavan iloisella fiiliksellä ja omatoimisesti irtoaa ajoittain ihan mukavasti. Kuvista näkkee ilmeistä että se on ainakin  kiinnittyny poroihin. :D Sen verran vakavia ilmeitä sillä on kun porot on lähellä. Myrsky hengaili taas lampailla ja pysäytteli muutaman kerran. Kivasti se kuitenkin keskittyy olemaan lampaiden lähellä sen jälkeen, kun sen on saanut koirien kanssa leikkimisestä pois. Mitään käskyjä sille ei anneta vain ainoastaan rajoitetaan muiden kanssa leikkimistä. Aapolla kävi vain poroilla tällä kertaa jotta se joutuisi oppimaan laumanlukua poroilta. Tarkotuksella sen verran pitkään ja painostavia tilanteita, jotta se joutuisi tukeutumaan minuun. Että alkaisi tulemaan yhdessä tekemistä. Näki että lopussa alkoi jo pää vähän väsymään, mutta hienosti se kulki matkassa silti. Toki sitä joutui kehottamaan, mutta ei sillä missään vaiheessa ollu elettäkään, että lähtisi pois paikalta. Alkoi himmailemaan vain ja tuli lähemmäksi kun sitä käski. Käytiin myös Aapolla vaihtamassa porot eli vietiin  kirnuun ja siitä vielä pienempään aitaan ja sitten pikku aidasta ahtaasta tilasta piti käydä hakemasa uudet porot. Jännitti poikaa kovasti, mutta luotti minuun ja tuli mukaan. Sitten se seisoi vain aidan perällä sivuttain poroihin nähden,  eikä katsonukkaan poroihin ettei aiheuta konfliktia :D Käytävällä sitten oli vähän tiukka paikka, kun yksi poroista päätti ensin, että tulee meidän suuntaan eikä eteenpäin. Aapo oli minun takana  mamman suojissa, mutta nosti kuitenkin päätä ylös eikä se peruuttanut. Yhessä saatiin sitten rauhallisesti painostettua poro oikeaan suuntaan.  










Moottoriajoneuvoja ja hallintaa, kieltojen opetusta

Kelkkoja, hiihtäjiä, toisia koiria oli tällä kertaa liikenteessä jäällä. Kelkat kohdattiin kaikista lähimpänä, kun käveltiin kelkkareittiä pitkin.

Hiihtäjät ohitellaan jo ihan, kuin niitä ei olisikaan. Pikkuhiljaa aletaan siirtymään lähemmäksi hiihtäjiä. Katsotaan mitä tulee vielä ei ihan ladulle mutta ladun viereen (noin 50 metriä  ladusta) on seuraaava suunitelma. Aloitellaan varmaan liinan kanssa

Kehrä istuu nyt jo valmiiksi viereen odottamaan rauhallisesti kelkkoja havannoiden, kun siirrytään hieman sivuun odottamaan kelkkojen ohi menoa. Se on koko ajan vapaana
Myrsky pari kertaa pikku nykäisyn yritti kelkkojen suuntaan (oli vapaana mutta minun käsien välissä) kielsin nappasin kiinni ja löysäsin saman tein ja taas oli ihan rennosti istumassa ja kattoi loput ihan rauhassa, josta saikin samalla palkkaa. Hyvin pieni reaktio oli Myrskyllä.  Otti  vähän kuin olan kohautuksella, että ei sitten  :)  toistojakin tuli sopivasti 4 kpl  kelkoille. Seuraavaksi otetaan liinan kanssa kävellen kelkkaohituksia. 

Vastaan tulevat koirat ovat vielä hiihtoladulla 100m -250 m päässä. Juuri sopiva matka aluksi pennun sietokyvylle totella vapaana. Se havannoi ladulla kulkevat koirat , mutta  parin ekan kiellon jälkeen ei ole menossa sinne. Ekoilla kerroilla vahvistettiin palkalla kiellon tottelemista. Nyt riittää pelkkä rauhallinen sanominen kiinnostavimmissa ohituksissa. Muutoin se on hyvin itsenäinen eikä haittaa jäädä useammankaan sadan metrin päähän kaivelemaan hajuja.

Selkeästi keskittyminen ei sanan opettamiseen ja oikean tunnetilan opettamiseen kiellon aikana jo  heti  tulosta lähtien  on tuottanut tulosta. Jo pikkupennusta lähtien Myrskylle on opetettu mitä kielto merkitsee ja että kiellon totteleminen mahdollistaa palkkiolle. Palkkion suuruus/tärkeys on ollut harjoituksien kulmakivi, kuin myös paine kiellon tottelemattomiuudesta.  Loppupeleissä kielto ei aiheuta pennussa negatiivistä tunnetilaa, vaan miellyttävyyden tunteen palkkion mahdollisuudesta. Tärkeää tässä kuitenkin on että se on oppinut mitä kielto tarkoittaa. Olen nyt onnistunut kertomaan sille loogisesti tarkoituksen ilman että Myrsky siitä paineistuu. 

Tämän kiellon sisartaito minusta on lähellä olon rauhan opettaminen. Eli vaikka pentu kokisikin kielon yhteydessä painetta rauha tullee läheltä. Silloin sillä ei ole tarvetta etsiä rauhaa muualta eikä se paineistu kiellosta.

Toki vallaton pentu vielä on tottelematon etenkin kun se pääsee kiihtymään ja riittävän kauas. Kun ärsyke on riittävän kova ei pentu pysty kuulemaan kaukana olevia kieltoja. Siksi alussa pyritään pitämään ärsykkeitä riittävän kaukana ja minut riittävän lähellä tai varmistuksena liina kun ärsyke on  lähellä.  Tottelemattomuuden ennalta ehkäisy tuottaa huomattavan paljon kunhan sen välissä vapautetaan koiraa joko tekemään oikea tai väärä ratkaisu. Liina ei siis saa olla jatkuvasti tiukalla. Pennulla pitää olla vapauden tunne. Liina on varuilta apu toppaamaan, kun se tekee väärän ratkaisun.
Palkkio sitten on tietenkin sitä varten, kun se tekee oikean ratkaisun.

On myös valittava mitkä taistelut on mahdollista voittaa. Ei kannata kieltää, jos on varma, että koira ei kuitenkaan tottele. Tämä se onkin hankalaa, kun tilanteet tulee nopeasti ja suun kiinni pitäminen ei ole meikäläisen vahvoja puolia. 

Paimenuksesta ja mettälenkeiltä meille tuttu taka käsky näyttää olevan  noille tytöille sellainen hallinta käsky, jossa ohitellaan rauhassa niin kelkat, ihmiset, autot, hiihtäjät, hevoset ja suurimmalla osalla koiratkin myös ihan läheltä. Sitä varmaan alan opettamaan nyt myös Myrskyllekin. Tai olen jo alkanutkin jonkin verran. Nyt kun olen sairastellut niin osat lenkeistä olen käyttänyt kelkalla varsinkin, kun nuo isommat vaativat myös  tasaista vähän vauhikkaampaa reeniä. Myrsky on ollut osalla kelkkareeneistä jo mukana ja paimensauva on erinomainen väline pysäyttämään ennen tätä pikkutien ylitystä kelkkareitiltä pihatielle. Samalla tulee tottumista sauvapaineeseen ja vanhemmat koirat näyttävät mallia kuinka sauvapaine vältetään.


  





keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Usvan Poropaimennustesti

Vähän jälkijunassa päivityksiä kun olen ollu kipeänä. Usva uusitussa poropaimennustaipumus testissä . Taipumusta ei varsinaisesti saatu katottua, koska koira oli liian hallinnassa. Lähtee kiertämään hetken käskystä, mutta ei varsinaisesti omatoimisesti ilmennä kiertämistaippumusta. Sitä minusta sillä ei ole ollukkaan koskaan, ennemminkin sillä on enemmän suoraviivainen lähestyminen ollu.
Koiran hallittavuus ja asenne: Hallinnassa ,rauhaalinen
Sosiaalisuus ihmistä kohtaan:Avoin, ysvtävällinen
Fyysinen soveltuvuus: Terve, soveltuva
Paimennustaipumusosio
Kiinnostus parttioon: Huomioiva, hieman epäröivä
Hallittavuus , kontakti ohjaajaan: Hallinnassa ,valpas (nimen omaan ohjaajaa kohtaan)
Asenne,olemus: Tasapainoinen ,valpas , rauhallinen
Paimennustyyli
Sopeuttaa voimankäyttöä parttiota kohtaan vähän
Pyrkii pitämään parttiota koossa: ei lainkaan
Työskentelee liikkumalla vähän
Haukkuu: vähän
Keskittyy tarkkailemaan parttiota:ei lainkaan
Kommentti koira on tottunut toimimaan käskyn alla kiertää käskystä, mutta vaikea arvioida ohjauksen takia.Yhden Ihmisen koira.
ja suullinen kommentti että se kiipeis vaikka puuhun jos mie sitä käskisin. :D
Usva on jo hyväksytty jo aikaisemmin, joten siksi sille ei annettu lopullista tuomiota 

Oma kommentti :Aivan arvattavissa oli tämä tulos, mutta halusin käydä sen pois alta. Suosittelen siis että mikäli koiralla harrastaa paljon ja vaatii siltä paljon tottelvaisuutta niin kannattee käydä siellä testissä mahdollisimman nuorena Meillä paljolti on  jouduttu tekemään töitä hallinnan kanssa ja aikaisemmin opetettu että rauha on jalan vieressä. Siitä on vaikea lähteä, kun siihen on kaavottunu. Toisaalta mie olen nähny mitä se on tehny nuorena maastossa poroille ja onneksi se kuitenkin toimii reippaammin lampailla

Hallintaharjoituksia

Myrskyn kävi harjoittelemassa yhden vieraan koiran läsnäollessa vieraisiin koiriin huomioimattomuutta ja aktiivista yhteyden pitoa liinan kanssa juuri vähästä ennen mätsäriä. Siitä olikin hyvin hyötyä sillä mätsärissä vain yhden käden sormilla laskettuja haukahduksia lukuunottamatta Myrsky kiinnitti huomiota suurimman osan ajasta  minuun. Se oli oikein reipas ja avoin muille ihmisille, tottisteli hienosti keskellä ihmisiä ja koirajoukkoa ja osasi vain olla rauhassa. Myös Kehrä kävi harkkaamassa muiden seassa olemista. Hienosti se on välittämättä muista.  Joutuivat myös odottamaan jokusen tunnin autossa sillä aikaa kun tuomaroin möllitokoja.

Tänään vielä jäällä Myrsky ja Kehrä  vapaana. Mentiin kelkkareittiä pitkin ja samalla opeteltiin oleman huomioimatta  hiihtäjiä viereisellä ladulla,  joita oli aikas paljon liikenteessä. Ensimmäisestä kiinnostuksesta hiihtäjiä  kohtaan reipas kielto ja keskeytyksestä kehu ja leikkiä lumipalloilla ( namit jäi kotia) seuraavasta hiihtäjiin katsomisesta kehoitin vain "tännepäin"  ja kehuja tottelusta, kolmannella kerralla odotin reaktiota hiihtäjiin ja kuinka ollakkaan se havannoi hiihtäjän, mutta vilkaisi minua. Vilkaisusta minuun   kehuja oikein innokkaasti ja muutamasta  vilkaisun vahvistuksesta se omatoimisesti kääntyi minun suuntaan. Kehrä oli oikeastaan vain apuna ja tukena mallioppimiseen, sillä se ei lähde hiihtäjien perään.

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Koiria minulla on 6 kappaletta. Ensi rakkauteni suomenlapinkoirissa on Sydäntalven Idylli kotoisammin Pyry .Pyry on nyt jo 13 vuotias tänä vuonna 14 vuotta täyttävä arvonsa tunteva terve ja kohtuullisen hyväkuntoinen pappa :)
Pyrylle aikoinaan otettiin kaveriksi sekarotuinen Sisu sheltin/collien ja norjan harmaan sekoitus. Sisun kanssa nuorempana harrastettiin agilitya ja hakua. Sisu on vuoden ja yhden päivän nuorempi kuin Pyry eli täyttää 13 tänä vuonna.
Seuraavaksi Sagaberran Otavanlaulu eli Malla. Mallan kanssa on myös harrastettu hakua  ja tokoiltu jonkin verran, sekä käyty näyttelyissä. Malla onkin Fin mva. Malla siirtyi aktiivisemmasta reenauksesta pois nivelrikon aiheuttaman lonkkakipujen takia. Malla luonneominaisuuksiensa takia on ollut erittäin hankala koira. Mutta se on ollut paras opettaja ja sen takia olen joutunut perehtymään etenkin lapinkoirien sielunelämään. Sievän ulkonäön alla muhii tulta ja tappuraa :) sekä vahva vartioimis ja puolutushalu. Malla on luonnetestattu saaden 190p   Malla otettiin myös aikoinaan jalostustarkoituksessa, mutta sen emän sairastuttua Addisonin tautiin sitä ei käytetä.
Vuohiniityn Aamu-Usva ehkä aikoinaan valitsi minut ennemmin kuin minä sitä. Se vei sydämeni ollessaan sirutuksessa eläinlääkärin vastaanotolla, jossa olin työharjoittelussa. Usva oli heti kontaktiherkkä ja  rohkea ja kun kutsuin muita pentuja Usva tuli aina luokseni. Se myös väsyttyään nukkui keskellä eläinlääkärin lattiaa kaikessa tohinassa. Siitä on kehittynytkin todella vahva narttu. Usva on tällä hetkellä vanhin treenattavista koiristani. Nyt 5 vuotiaana olemme vihdoin päässeet sinuiksi toisillemme, vaikka se onkin hyvin itsenäinen suorittaja ja kohtuullisen kova koira. Tällä hetkellä pää laji on pelastuskoirahaku. Sen vahvuuksia on maalimiesvarmuus ja voin hyvin luottaa siihen. Se on silti aina töissä, vaikka se välistä etenee kauemmaksikin. Pelastuskoirakokeet olemme suorittaneet syksyllä 2014 ja seuraava tähtäin on virta testin suorittaminen tämän vuoden aikana. Usva on myös tällä hetkellä Pippurimuorin kennelin ainokaisten pentujen emä. Usvalla harrastatetaan myös paimennusta ja edes jonkinlainen paimennusominaisuus on ollutkin yksi tärkeimmistä jalostusominaisuuksista. Usva on  jättänytkin pentueeseen paimennusviettiä sekä hyviä harrastuskoira ominaisuuksia.
2013 syntyi Pippurimuorin kennelin a-pentue, josta jäi kotiin Pippurimuorin Auringonkehrä eli Kehrä.
Kehrä on emäänsä huomattavasti pehmeämpi ja vilkkaampi. Kehrän kanssa myös harrastatetaan pelastuskoiralajeja ja nyt tämän vuoden tavoitteet ovat pelastuskoirahaun perus- ja mahdollisesti loppukokeet. Kehrä on hitaasti kehittyvä narttu, jonka ominaisuudet vasta nyt alkavat pikkuhiljaa näkymään. Se on hyvin vauhdikas, omaa erinomaisen ponnistusvoiman, on paimennuksessa emäänsä paljon parempi laumanlukija, jolla on myös vahva kiertämistaipumus.
Viimeisimpänä nuorin laumamme jäsen on Jäkäläkummun Hälläväli eli Myrsky. Myrsky on urokseni Sydäntalven Idyllin ja Jäkäläkummun Riskaabelin ainokainen pentu. Myrky on hyvin toimintakykyinen, erittäin aktiivinen, kontaktiherkkä ja  yhteistyöhaluinen urospentu. Tällä hetkellä mitä tahansa sille heittää eteen se tuntuu siitä selviävän. Myös paimennusviettiä näyttäisi olevan mukavasti. Siitä näyttäisi kasvavan vahva paimen, sillä se sai jo nyt 5 kk iässä lampaat kuuntelemaan. Hyvä hermoinen, sillä palautuu erittäin hyvin paineesta. Vahva nenänkäyttö. Motivoitavissa niin ruoalla kuin leluillakin. Erittäin hyvä harratuskoiran alku siis :)

Tästä se alkaa

Pitkästä aikaa taas tuntuu siltä, että olisi aikaa ja viitseliäisyyttä alkaa pitämään blogia. Tässä blogissa enimmäkseen kirjoittelen koiristani, kasvateistani, koirien koulutuksesta ja jonkin verran paimennuksesta. Blogin tarkoituksena on myös toimia jonkinlaisena treenipäiväkirjana